Ella käytiin tosiaan astuttamassa viime viikolla. Muutenkin kasvatuksesta innostuneena päätin värkätä meidän kennelille omat nettisivut :) Eli tervetuloa Kennel Pikkuhiekkalan nettisivuille!
Tässä olisi tarkoituksena liittää minut tuohon vanhempien kennelnimeen jossain vaiheessa, kenties jo ehkä ensi kesänä? :) Pitäisi vain saada aikaiseksi kasvattajan peruskurssin suorittamisen...
perjantai 22. helmikuuta 2013
tiistai 19. helmikuuta 2013
Laiskan bloggaajan paluu...
Tervepä terve, melkein vuosi vierähtänyt edellisestä merkinnästä, hupsista! Onhan tässä kuukausia aikana ehtinyt tapahtuakin kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin.
Kesä meni Pyryn kanssa agilitya treenatessa. Korkattiin kisauraakin sen verran että käytiin yksissä epiksissä, oma jännitys vähän haittasi mutta tultiin silti hienosti kolmansiksi 10 virhepisteellä :) Syksy alkoikin sitten huonosti, Pyry onnistui telomaan toisen etutassunsa, varpaanvälistä löytyi oikein iso viiltohaava, joka ehti tulehtua ennen kuin huomattiin se. Sen hoitamisessa menikin sitten pari viikkoa. Kaiken kukkuraksi matkalla autosta eläinlääkäriin Pyry astui toisella etusella lasinsiruun, mutta onneksi tuli vain pikkuinen haava yhteen anturaan, ei tarvinnut edes tikata. Verta tuli kyllä senkin edestä. Lisäksi Pyryllä oli maha-suolitulehdus kesän aikana, joten saikulla oltiin myös loppukesästä.
Elokuussa minä sitten menin ja teloin oman jalkani, hyppäsin pienessä hiprakassa ojan yli kaveria auttamaan ja taitoin oikean nilkkani niin että nivelsiteitä repesi niin ulko- kuin sisäsyrjästäkin. Saikulla olin yhteensä kuusi viikkoa. Vieläkään ei ole nilkka ihan täysin terve, kipuilee ja turvottelee, mutta tammikuussa otetuissa magneettikuvissa ei näkynyt mitään sellaista mikä vaatisi välitöntä hoitoa, joten katsellaan vielä. Pari kertaa olen jo uudelleen taittanut tuon, joten voipi olla että edessä on vielä nivelsiteiden kiristystä ja korjausta leikkauksella.
Kesäkuussa kävimme isän kanssa villisikajahdissa Etelä-Virossa Võrussa Tabinan kylässä. Saalistakin tuli, itse ammuin upean 200 kiloisen karjun! Torakkaatkin oli upeat, harmi vain että toinen pitkistä oli poikki, muuten olisi varmasti lähes kulta mitalin arvoiset. Myös isä sai saalista, komean metsäkaurispukin.
Viime vuoteen mahtui myös paljon huonoja uutisia. Viime toukokuussa siskollani todettiin MS-tauti, joten nyt meillä on perheessä jo kaksi MS-tautilaista, äidillä sama sairaus todettiin muutama vuosi sitten. On siis paljon tullut murehdittua heidän puolesta. Kaikkein surullisin tapahtui kuitenkin elokuun lopussa kun meidän ihana pieni Reetu-mäykky jäi auton alle ihan oman postilaatikon vieressä isän ollessa lähdössä aamulenkille koirien kanssa. Naapuri oli tullut ihan sallittua nopeutta mutta Reetu oli yhtäkkiä pompannut ojasta eikä naapuri ollut ehtinyt edes jarruttaa. Reetu ei kuollut heti, vaan isä ja äiti veivät sen Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan hoitoon. Siellä kuitenkin todettiin että Reetun lantio oli murtunut niin monesta kohdin että olisi tarvittu iso ja kallis leikkaus ja hyvin pitkä ja kivulias toipumisaika, joten vanhempani päätyivät siihen armollisempaan vaihtoehtoon, vaikka ehtivätkin jo suunnitella rahojen hankkimisen leikkausta varten. Reetu poika siis päästettiin sateenkaarisillan paremmille metsästysmaille 23.8.2012. Tästä vain kuukausi eteenpäin kantautui myös Oulusta huonoja uutisia, Reetun pentuesisar Frida oli niin ikään jäänyt auton alle metsästystilanteessa ajon aikana. Pikkuhiekkalan F-pentueesta siis haudattiin puolet ennen kahden vuoden ikää, kuinka huono tuuri voikaan olla!!
Koska nilkkani vihoitteli koko loppuvuoden, en ilmoittautunut talven hallitreeneihin mukaan. Köyhällä opiskelijalla ei ole varaa maksaa turhan takia hallimaksua... Tämä talvi on siis mennyt treenitauon merkeissä. Keväällä on kuitenkin tarkoitus mennä kesän kenttäryhmään taas mukaan, ja olisi tarkoitus kisaura aloittaa vihdoin ja viimein. On kyllä jo iso ikävä agiratojen pariin... Lisäksi olen ilmoittanut Pyryn huhtikuussa pidettävään Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, tuomarin Nina Janger. Kesän aikan pitäisi pari muutakin näyttely koluta läpi. Lisäksi pitää käydä suorittamassa luonnetesti ja käydä kuvauttamassa lonkat ja silmät tarkistuttamassa. Pikku hiljaa alkaa myös Pyryn jalostusurakin siintämään edessä. Aion kuvauttaa myös kyynärät, kun tuo agility kuitenkin harrastuksissa on.
Koska tosiaan puolet Pikkuhiekkalan F-pentueesta on jo haudassa, päätimme teettää Ellalle vielä yhden pentueen. Nyt on viimeinen hetki, koska Ella täyttää syksyllä jo 8 vuotta. Ellalla alkoikin sopivasta juoksut ja viime viikonloppuna Ella käytiin sitten astuttamassa. Päädyimme tekemään saman yhdistelmän uudelleen, koska edellisen pentueen kaikki pennut oli niin lupaavia metsästyskoiria ja luonteeltaan aivan ihania. Eli uroksena tälläkin kertaa siis KVA-A Pähkinärinteen Aapo. Astutus sujui hyvin, kävimme varmuudeksi kaksi kertaa, perjantaina ja sunnuntaina ja kummallakin kertaa astutus onnistui ongelmitta. Nyt vain sitten peukut pystyyn että huhtikuun lopulla saadaan uusia pieniä ajomäykyn alkuja! :) Jos pennut on lupaavia, voivat ne olla jo ensi jahtikaudella metsällä. Pennuista on jo alustavia varauksia, mutta lisää ottajia kaivataan tietenkin. Isä aikoo yhden pennun pitää itsellään, ja on mahdollista että myös äiti ottaa isoäiti-Siirille seuraajan. Siiri on viimeisen vuoden aikana selkeästi "vanhentunut", sillä on aivan selkeästi dementia eikö näkö ja kuulokaan enää ole entisellään. Silti Siiri jaksaa porskuttaa eteenpäin aina vain, ikäähän sillä on jo 12 vuotta :)
Tällaisia tapahtumia viime vuodelta ja tämänkin vuoden puolelta :)
Vielä pari kuvaa Pyrystä, se on jo iso mies:
Kesä meni Pyryn kanssa agilitya treenatessa. Korkattiin kisauraakin sen verran että käytiin yksissä epiksissä, oma jännitys vähän haittasi mutta tultiin silti hienosti kolmansiksi 10 virhepisteellä :) Syksy alkoikin sitten huonosti, Pyry onnistui telomaan toisen etutassunsa, varpaanvälistä löytyi oikein iso viiltohaava, joka ehti tulehtua ennen kuin huomattiin se. Sen hoitamisessa menikin sitten pari viikkoa. Kaiken kukkuraksi matkalla autosta eläinlääkäriin Pyry astui toisella etusella lasinsiruun, mutta onneksi tuli vain pikkuinen haava yhteen anturaan, ei tarvinnut edes tikata. Verta tuli kyllä senkin edestä. Lisäksi Pyryllä oli maha-suolitulehdus kesän aikana, joten saikulla oltiin myös loppukesästä.
Matkalla eläinlääkäristä autoon :)
Elokuussa minä sitten menin ja teloin oman jalkani, hyppäsin pienessä hiprakassa ojan yli kaveria auttamaan ja taitoin oikean nilkkani niin että nivelsiteitä repesi niin ulko- kuin sisäsyrjästäkin. Saikulla olin yhteensä kuusi viikkoa. Vieläkään ei ole nilkka ihan täysin terve, kipuilee ja turvottelee, mutta tammikuussa otetuissa magneettikuvissa ei näkynyt mitään sellaista mikä vaatisi välitöntä hoitoa, joten katsellaan vielä. Pari kertaa olen jo uudelleen taittanut tuon, joten voipi olla että edessä on vielä nivelsiteiden kiristystä ja korjausta leikkauksella.
Nilkkani pari päivää tapaturman jälkeen
Kesäkuussa kävimme isän kanssa villisikajahdissa Etelä-Virossa Võrussa Tabinan kylässä. Saalistakin tuli, itse ammuin upean 200 kiloisen karjun! Torakkaatkin oli upeat, harmi vain että toinen pitkistä oli poikki, muuten olisi varmasti lähes kulta mitalin arvoiset. Myös isä sai saalista, komean metsäkaurispukin.
200 kg villisikakarju
Kesäkuussa käytiin myös paimentamassa ekaa kertaa Somerolla Svedun paimennuskoulussa mudipäivillä. Ja kyllähän tuo Pyry osaa paimentaa, vietti tallessa siis! :) Ensiksi oli tietenkin ylimääräistä haukkumista ja häseltämistä, mutta viimeisellä kerralla Pyry oli jo rauhottunut ja osasi hienosti kulkea rauhassa lauman perässä. Täytyy ehdottomasti mennä ensi kesänä uudelleen ja mieluiten parikin kertaa! Nyt olisi tuossa lähellä Vantaallakin uusi paimennuskoulu...
Viimeisellä paimennusvuorolla sujui jo hienosti
Päivä oli pitkä ja kurainen!
Viime vuoteen mahtui myös paljon huonoja uutisia. Viime toukokuussa siskollani todettiin MS-tauti, joten nyt meillä on perheessä jo kaksi MS-tautilaista, äidillä sama sairaus todettiin muutama vuosi sitten. On siis paljon tullut murehdittua heidän puolesta. Kaikkein surullisin tapahtui kuitenkin elokuun lopussa kun meidän ihana pieni Reetu-mäykky jäi auton alle ihan oman postilaatikon vieressä isän ollessa lähdössä aamulenkille koirien kanssa. Naapuri oli tullut ihan sallittua nopeutta mutta Reetu oli yhtäkkiä pompannut ojasta eikä naapuri ollut ehtinyt edes jarruttaa. Reetu ei kuollut heti, vaan isä ja äiti veivät sen Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan hoitoon. Siellä kuitenkin todettiin että Reetun lantio oli murtunut niin monesta kohdin että olisi tarvittu iso ja kallis leikkaus ja hyvin pitkä ja kivulias toipumisaika, joten vanhempani päätyivät siihen armollisempaan vaihtoehtoon, vaikka ehtivätkin jo suunnitella rahojen hankkimisen leikkausta varten. Reetu poika siis päästettiin sateenkaarisillan paremmille metsästysmaille 23.8.2012. Tästä vain kuukausi eteenpäin kantautui myös Oulusta huonoja uutisia, Reetun pentuesisar Frida oli niin ikään jäänyt auton alle metsästystilanteessa ajon aikana. Pikkuhiekkalan F-pentueesta siis haudattiin puolet ennen kahden vuoden ikää, kuinka huono tuuri voikaan olla!!
Koska nilkkani vihoitteli koko loppuvuoden, en ilmoittautunut talven hallitreeneihin mukaan. Köyhällä opiskelijalla ei ole varaa maksaa turhan takia hallimaksua... Tämä talvi on siis mennyt treenitauon merkeissä. Keväällä on kuitenkin tarkoitus mennä kesän kenttäryhmään taas mukaan, ja olisi tarkoitus kisaura aloittaa vihdoin ja viimein. On kyllä jo iso ikävä agiratojen pariin... Lisäksi olen ilmoittanut Pyryn huhtikuussa pidettävään Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, tuomarin Nina Janger. Kesän aikan pitäisi pari muutakin näyttely koluta läpi. Lisäksi pitää käydä suorittamassa luonnetesti ja käydä kuvauttamassa lonkat ja silmät tarkistuttamassa. Pikku hiljaa alkaa myös Pyryn jalostusurakin siintämään edessä. Aion kuvauttaa myös kyynärät, kun tuo agility kuitenkin harrastuksissa on.
Koska tosiaan puolet Pikkuhiekkalan F-pentueesta on jo haudassa, päätimme teettää Ellalle vielä yhden pentueen. Nyt on viimeinen hetki, koska Ella täyttää syksyllä jo 8 vuotta. Ellalla alkoikin sopivasta juoksut ja viime viikonloppuna Ella käytiin sitten astuttamassa. Päädyimme tekemään saman yhdistelmän uudelleen, koska edellisen pentueen kaikki pennut oli niin lupaavia metsästyskoiria ja luonteeltaan aivan ihania. Eli uroksena tälläkin kertaa siis KVA-A Pähkinärinteen Aapo. Astutus sujui hyvin, kävimme varmuudeksi kaksi kertaa, perjantaina ja sunnuntaina ja kummallakin kertaa astutus onnistui ongelmitta. Nyt vain sitten peukut pystyyn että huhtikuun lopulla saadaan uusia pieniä ajomäykyn alkuja! :) Jos pennut on lupaavia, voivat ne olla jo ensi jahtikaudella metsällä. Pennuista on jo alustavia varauksia, mutta lisää ottajia kaivataan tietenkin. Isä aikoo yhden pennun pitää itsellään, ja on mahdollista että myös äiti ottaa isoäiti-Siirille seuraajan. Siiri on viimeisen vuoden aikana selkeästi "vanhentunut", sillä on aivan selkeästi dementia eikö näkö ja kuulokaan enää ole entisellään. Silti Siiri jaksaa porskuttaa eteenpäin aina vain, ikäähän sillä on jo 12 vuotta :)
Tällaisia tapahtumia viime vuodelta ja tämänkin vuoden puolelta :)
Vielä pari kuvaa Pyrystä, se on jo iso mies:
Pyry 2 vuotta 10 kuukautta
Syksy 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)