Viime keskiviikkona pidimme Terhin ja Kukan kanssa kolmistaan pienet tottis- ja hakutreenit Viikissä. Aloitimme tottiksella. Pyry ei oikein häiriötreenistä tässä vaiheessa hyödy mitään. Se on sellaisessa kasvuvaiheessa, että kaikki ympärillä oleva kiinnostaa liikaa. Otimme hieman perusasentoa ja sen jälkeen keskityimme leikkimiseen, jotta minun rooli kivana tyyppinä vahvistuisi ja ympärillä oleva kiinnostaisi vähemmän. Leikkiminenkin oli hieman tahmeaa hommaa, joten jätimme treenin suosiolla siihen ja vein Pyryn autoon odottamaan.
Terhi ja Kukka treenasivat Murun ja Salman ja tämän jälkeen otin Pyryn vielä uudelleen autosta. Leikimme taas aluksi ja hieman perusasentoa otettiin, mutta keskittyminen oli aika tiessään Pyryllä. Pyryn pitäisi saada ensin tutkia rauhassa ympäristö, merkkailla ja tervehtiä mukana olevat ihmiset. Sen jälkeen keskittyminen helpottuu kummasti. Ja ehdottomasti odottelen ajan käskyn alle maahan esimerkiksi, siis silloin kun koutsi jotain selittää ja pitää hetken odottaa ennen kuin jatkaa treeniä.
Otimme hieman myös eteentulotreeniä, se kun oli Pyrystä hirmusen hauskaa. Pyryllä on aina ollut hieman ongelma tulla ihan kiinni tuohon eteen, jotain aloitimme treenin sillä että opetin Pyryä ottamaan namin huulieni välistä. Se oli Pyrystä ihan mielettömän hauskaa ja sain samalla kokonaamapesun! Tulipahan ainakin ihan lähelle.
Jätämme häiriötreenin kokonaan pois joksikin aikaa. Rupeamme vain käymään "yleisilläpaikoilla" leikkimässä ja touhuamassa yhdessä, jotta minun roolini vahvistuu. Treenailemme siis tottista nyt vain kotona ja mielellään niitä asioita, jotka Pyry jo osaa. Eteentuloa ainakin aletaan nyt treenaamaan oikein kunnolla, jotta sen saisi haltuun, luoksetulo kun on muuten Pyrylle todella simppeli homma.
Tottiksen jälkeen menimme vielä metsään ottamaan hakua. Pyry oli viimeisenä vuorossa. Otimme neljä maalimiestä peräänlähtöinä, kun oli taas ollut aika pitkä tauko treeneissä. Pyryllä riitti intoa vaikka kuinka, se oli todella motivoitunut, enempää en olisi voinut toivoa. Ensimmäinen maalimies lähti vasemmalle, hetsasin Pyryä ja lähetin matkaan kun maalimies katosi puiden taakse näköpiiristä. Pyry ampaisi kuin tykin suusta ja löysi tiensä suoraan maalimiehen luokse. Ensimmäisen maalimiehen luona Pyry oli nätisti ja söi kauniista palkkansa.
Toinen maalimies lähti oikealle, hetsasin taas Pyryä ja päästin irti kun maalimies katosi näköpiiristä. Taas Pyry ampaisi matkaan ihan uskomattomalla vauhdilla ja löysi heti maalimiehen. Tällä kertaa Pyry meinasi hieman sikailla maalimiehen luona, se tassuilla hieman yritti vauhdittaa maalimiehen namin antamista. Tähän pitääkin nyt alkaa kiinnittää huomiota ja muistaa sanoa kaikille maalimiehille että ärähtävät Pyrylle heti jos se alkaa sikailemaan. Tähän mennessä se on niin nätisti istunut maalimiehen luona, että parempi ettei se edes saa aloitettu sikailua. Pyry on heti namien lopettua niin innoissaan lähdössä etsimään seuraavaa maalimiestä, että toisen maalimiehen kanssa rapsuttelimme hetken aikaa Pyryä, ettei se vaan totu hosumiseen. Maalimiehen luota ei ole kiire mihinkään.
Kolmas maalimies lähti taas vasemmalle. Samalla innolla kuin aikaisemmenkin Pyry ampaisi matkaan ja löysi kohteen heti. Taas Pyry meinasi sikailla ja maalimiehen piti ärähtää. Rapsuttelimme myös taas ettei hosumisen tunnetta tullut.
Neljäs maalimies lähti taas oikealle, tällä kertaa hetsasin Pyryä pidempään ja odotin vielä hetken, vaikka maalimies oli jo kadonnut näköpiiristä. Pyry ampaisi taas täydellä vauhdilla matkaan. Mutta tällä kertaa se joutui tekemään töitä! Maalimies ehti mennä kallionkielekkeen taakse piiloon n. 40 metrin päähän. Hajut jäivät pyörimään kallion päälle, joten Pyry risteili kalliolla edes takaisin. Sillä oli selvästi haju nenässä, mutta ei saanut hahmotettua mistä haju oikein tuli. Pyry ei luovuttanut millään, vaan täydellä vauhdilla etsi ja etsi ja etsi. Välillä se meinasi jo palata luokseni ja olin jo sitä kutsumassakin, mutta sitten se haju taas osui nenään ja Pyry palasi kalliolle. Lopulta Pyry sai hahmotettua hajun lähteen ja se maalimieskin löytyi. Voi sitä riemun määrää! Taas maalimies joutuikin vähän ärähtämään, kun Pyry meinasi alkaa käppäilemään. Olen niin tyytyväinen! Pyry teki töitä oikein kunnolla. Siinä oli kunnon etsintää. Siihen oli loistava lopettaa treeni. Paremmin ei olisi voinut mennä.
Perjantaina meillä alkoi vihdoin agilityn alkeiskurssi Mäntsälän Koirakerholla. Ensimmäinen kerta oli luento, joten vein Pyryn äitini luokse hoitoon luennon ajaksi. Äiti oli unohtanut mainita sellaisen pikkuasian, kuin että Siiri-mäykyllä oli ripuli. Noh, jäi hieman epäselväksi saiko Pyry tartunnan vai johtuiko se Siirin nappuloista, joita Pyry oli syönyt Siirin kupista, mutta Pyrykin alkoi sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä ripuloimaan. Ja sitä jatkui koko lauantainkin. Hainkin sitten lauantaina Mäntsälän Mustista ja Mirristä Attapectiniä ja annoin sitä kaksi tablettia kolme kertaa lauantain aikana. Sunnuntaina Pyryn vatsa oli jo paremmassa kunnossa, ei ollut ihan täysin kiinteää vielä, mutta ei enää vesiripuliakaan.
Agilityluento oli todella mielenkiintoinen. Kävimme esteet lävitse ja hieman niiden suorittamistakin, etenkin kontakteja. Kotiläksyksi saimme keksiä esteille käskynimet, sekä treenata koiran venyttelyä namin avulla. Ensi perjantaina on sitten ensimmäinen treenikerta kentällä. Tuskin maltan odottaa!
