Tässä on luettavaksi pienimuotoinen tietoisku mudista. Lähteinä olen käyttänyt FCI:n mudin rotumääritelmää sekä Suomen Mudiyhdistyksen (SUMU) sivuilta löytyvää materiaalia. SUMUn sivuilta löytyy tietoa laajemmin. Linkin SUMUn sivuille löydät Mudi-aiheisia sivustoja-välilehdestä.
Historia
Rotu sai alkunsa 1700- ja 1800-luvulla unkarilaisten ja mitä todennäköisimmin erilaisten pystykorvaisten saksalaisten paimenkoirien risteytyksistä. Mudin alkuperästä on vain hyvin vähän dokumentoitua tietoa, mutta mudin lähimmästä sukulaisesta kroatianpaimenkoirasta löytyy kuitenkin dokumentoitua tietoa aina 1300-luvulle asti. Kroatianpaimenkoira ja mudi ovatkin käytännössä sama rotu, erot näkyvät vain paperilla, ja kroatianpaimenkoiran rotumääritelmä sallii vain yhden värin, mustan.
Mudin ensimmäinen kasvattaja oli Unkarilainen museonjohtaja Dr. Dezsö Fényes 1900-luvun alussa. Dr. Féneys huomasi Unkarilaisten paimenien koirien muodostavan yhtenäisen ja vakiintuneen tyypin, joten hän osti parhaimmiksi katsomansa paimenkoirat ja aloitti kasvattamisen.
Vuonna 1936 mudi sai ensimmäisen rotumääritelmänsä, mutta toinen maailmansota ja sen jälkeinen aika pysäytti kenneltoiminnan miltei 30 vuodeksi. Vuonna 1966 FCI hyväksyi mudin viralliseksi roduksi, ja mudin rotumääritelmä kirjoitettiin uudestaan. Tuolloin rotumääritelmässä sallittiin vain kolme väriä: musta, valkoinen ja musta-valkoinen. Vuonna 2000 rotumääritelmä kuitenkin uusittiin ja nyt sallittuja värejä on jo kuusi. Uusi rotumääritelmä vastaa enemmän Dr. Fényesin alkuperäistä rotukuvausta.
Unkarin maaseudulla elää valtava määrä rekisteröimättömiä mudeja tai mudin kaltaisia koiria maatilojen työkoirina. Unkarissa rekisteröidään vuosittain mudin pentuja vain 100–200 yksilöä. Siksi mudin rekisteri onkin pidetty avoimena ja rotuun hyväksytään jatkuvasti uusia rekisteröimättömiä koiria, jotka hyväksytään ns. R-rekisteriin (entinen B-rekisteri) läpäistyään tuomarien jalostustarkastuksen.
Suomeen ensimmäinen mudi tuotiin vuonna 1976 ja siitä kaksi vuotta eteenpäin syntyi ensimmäinen pentue Catamount-kenneliin. Vuoden 2007 loppuun mennessä Suomessa oli 253 rekisteröityä mudia. Pentueita rekisteröidään vuosittain 1-4. Tämän hetkinen elossa oleva mudi-kanta on n. 150 yksilöä.
Mudi on keskikokoinen paimenkoira, jonka pää on kiilamainen ja korvat pystyt. Turkki on 3-7 cm pitkää ja erittäin laineikasta tai hieman kiharaa lukuun ottamatta päätä ja raajoja, joissa karva on lyhyttä ja sileää. Väreinä sallitaan musta (70–75% mudeista), valkoinen, ruskea, tuhkan harmaa eli sininen, fakó (kellanruskea) sekä cifra eli blue merle.
Mudin pää on kiilamainen ja kaventuu kuonoa kohti. Korvien kuuluu olla V:n muotoiset, eloisat ja runsaskarvaiset. Silmät ovat mahdollisimman tummat ja hieman vinoasentoiset luoden hieman ilkikurisen ilmeen. Mudin pään tulee antaa vaikutelma älykkäästä, tarmokkaasta, iloisesta ja valppaasta eläimestä, joka ei ole vähääkään arka tai aggressiivinen.
Häntä nousee selän päälle sirpiksi koiran ollessa valpas ja liikkeessä, levossa häntä riippuu. Rodussa esiintyy myös harvinaisia luonnontöpöjä. Mudin runko on hieman korkeuttaan pidempi, jalat ovat suorat ja hyvin kulmautuneet.
Mudilla on kokoonsa nähden huomattava ponnistusvoima. Mudi on liikkeissään lähes kissamaisen ketterä ja nopea. Jo pikkupennusta lähtien mudilla on loistava koordinaatiokyky.
Mudi on rotuna hyvin heterogeeninen ja siitä syystä myös harvinaisen terve ja elinvoimainen. Mudin keski-ikä on n. 12–15 vuotta. Perinnöllisiä sairauksia ei ainakaan vielä ole löydetty. Vuodesta 1993 lähtien mudien lonkkia, kyynärpäitä, polvia ja silmiä on virallisesti tutkittu, ja näiden tuloksien perusteella voidaan todeta mudin olevan luustoltaan ja silmiltään hyvin terve rotu.
Luonteeltaan mudi on hyvin utelias ja osallistuva koira. Mudin kuuluu olla hyvin rohkea, ja vaikka koira olisikin pidättäytyväinen, se ei saa olla arka tai hermostunut. Onnellisimmillaan mudi on saadessaan olla omistajansa lähellä ja työskennellä tämän kanssa. Mudin ominaisuuksiin kuuluu myös leikkisyys, iloisuus, huumorintaju sekä älykkyys.
Mudista tekee loistavan työkoiran rodun kova fysiikka. Mudi ei jätä töitään kesken, vaikka loukkaisi itsensä. Ohjaajaa kohtaan mudit eivät yleensä kuitenkaan ole liian kovia, vaan koulutettavuus on erinomainen. Mudit kestävät yleensä hyvin myös ohjaajan koulutusvirheitä sekä toistoja. Palvelualttiuden ja hyvän koulutettavuuden rinnalla elää kuitenkin mudin voimakas oma tahto ja itsenäisyys; mudi onkin mestari keksimään loistavan älynsä avulla kuinka saada tahtonsa läpi…
Kotona aktiivinen ja energinen mudi osaa rauhoittua ja rentoutua lempiasennossaan tassut kohti kattoa. Mudi ei juuri hetkahda vaikka päivän lenkki jäisikin väliin. Mudille on ominaista erinomainen sopeutuvuus, jos työskennellään, se tehdään täysillä, jos mitään ei tapahdu, niin sitten rentoudutaan.
Mudeille ominaista on vahva vahtimistaipumus sekä puolustusvietti. Unkarissa onkin perinteisesti suosittu vieraita ihmisiä kohtaan varauksella tai aggressiivisesti käyttäytyviä koiria. Suomessa kuitenkin hyvän jalostuksen ansiosta mudit ovat yleensä vieraita kohtaan avoimia ja ystävällisiä tai täysin välinpitämättömiä. Omistajan on kuitenkin oltava ystävällisestikin käyttäytyvälle mudille hyvä ja luotettava laumanjohtaja, tai pienestä pennusta kehittyy ”avutonta” omistajaansa puolustava räyhääjä, joka ei pelkää käyttää hampaitaan. Liian ”pehmeän” omistajan ohjauksessa mudi kiipeää nopeasti johtajan pallille. Mudi tarvitsee omistajakseen luotettavan ja määrätietoisen ihmisen, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Oikeissa käsissä mudi on mitä parhain ja rakastettavin perheenjäsen, ystävä ja työtoveri, joka kipeää omistajansa pyynnöstä vaikka puuhun.
Paimenkoirana mudin elementteihin kuuluu luonnollisesti myös haukkuminen. Lisäksi mudi käyttää karjaa paimentaessaan hampaita. Mudin pennun kanssa kannattaakin olla alusta asti tarkkana, ettei se saa tahtoaan läpi haukkumalla tai vinkumalla. Muuten aikuisena voi olla melko äänekäs koira.
Metsästysviettiä mudilta ei löydy mutta riistaviettiä kylläkin. Mudi siis ampaisee mitä luultavimmin rusakon perään sen nähdessään, mutta palaa kipin kapin omistajansa luo rusakon kadottua metsään.
Mudi on rotuna monipuolinen harrastuskoira, koska se ei ole jakautunut käyttö- ja näyttelylinjoihin. Saman koiran kanssa voi kiertää niin näyttelyt kuin agilityradat. Pk-oikeudet mudi sai Suomessa vuonna 1990. Pienestä koostaan huolimatta mudit ovat osoittautuneet loistaviksi palveluskoiriksi saavuttamalla hyviä tuloksia niin etsintä-, haku-, jälki- kuin erikoisjälkikokeissakin. Myös suojelussa yksi mudi on osoittanut kykynsä saavuttaen alimmasta luokasta siirtotuloksen.
Mudit ovat kunnostautuneet hyvin myös agility-radoilla nopeudellaan ja ketteryydellään. Mudeja kilpailee niin maksi- kuin mediluokassa. Suomesta löytyy myös muutama AVA-mudi.
Paimennukseen Suomessa on valitettavasti melko vähän mahdollisuuksia. Paimennustaipumusta on kuitenkin testattu useilta mudeilta ja lähes kaikki testatut ovat osoittaneet paimennustaipumusta.
Yhtä mudia on käytetty myös villisian metsästykseen rohkean luonteen ansiosta. Käytetäänpä mudeja myös vedestä noutavina lintukoirina.
