Talvivierailu Ojangossa ja Jääkausi

Tiistaina tapasimme Pyryn, Mariannen ja Mimin kanssa ensimmäistä kertaa Nean ja tämän kääpiösnautserin Lassin. Tutustuin Neaan eräällä lemmikkiaiheisella nettisivustolla. Lassi on Pyryä 10 päivää vanhempi. Kävimme yhdessä tsekkaamassa miltä Ojanko näyttää tähän vuoden aikaan. No luntahan siellä oli vaikka kuinka paljon.

Lassi-käppänä

Tapasimme Nean Tikkurilan juna-asemalla. Pyry meni aluksi innoissaan haistelemaan Lassia, mutta nosti kamalan metakan päälle kun Mimi tuli siihen. Suorastaan hävetti kun Pyry räyhäsi hihnan päässä kuola lentäen kuin vesikauhuinen piski. Ehdin jo ajatella että tämä reissu olikin varmaan tässä sitten. Retuutin Pyryn kauemmaksi ja pyysin sivulle ja palkkailin sitä siinä hetken kontaktista. Sitten lähestyimme taas kontaktia pitäen Lassia, ja aina kun rähinä alkoi, menimme taas kauemmaksi. Ehkä vajaan 10 minuutin päästä pystyttiin menemään muutaman metrin päähän ja jäädä siihen odottamaan, joten uskalsimme siirtyä bussipysäkille seuraavaa bussia odottamaan, edellinen ehti mennä sillä aikaa kun Pyry räyhäsi. Pysäkillä Pyry aina välillä aloitti rähinän, joten menin taas kauemmaksi ja palasin kontaktia pitäen. Lopulta Pyry omatoimisesti yritti mennä haistelemaan Lassia ilman rähinää, joten päästin sen, ja mitä tapahtui? Pyry alkoi leikkimään Lassin kanssa -.-' Suuret puheet mutta pienet teot.

Ollaan kavereita, jookos?

Pääsimme siis kunnialla bussiin ja istuimme samassa loossissa koko konkkaronkka ilman rähinöitä. Bussi 62 jättää parin kilometrin päähän Ojangosta, joten tuli pieni lenkkikin tehtyä koirien kanssa kun kävelimme loppumatkan. Perillä päästimme koirat irti ja leikkiminen alkoi.

Ei riemulla ole rajaa, kun päässä on vikaa...

Mimi toimi siveyspoliisina, joka räkytti kun meininki alkoi mennä liian rajuksi.

Todistusaineistoa Pyryn hammaskalustosta...

Ojangossa oli tosiaan melkoisen paljon lunta, ja jouduimme hetken ahertamaan että saimme kentän oven auki kun lunta oli edessä. Agiesteet tietenkin oli suurimmaksi osaksi lumen peitossa, mutta kepit näkyivät sen verran hyvin, että otimme niitä Pyryn kanssa. Ihan hyvin Pyry tuntui idean tajuavan/muistavan. Lisäksi A näkyi hyvin, ja senkin päältä lumet sai niin hyvin pois että uskalsimme sitäkin ottaa. Pyryhän suorastaan nautti A:n päälle kiipeämisestä, ja jopa muisti että pitää istua kontaktilla. Minulla loksahti leuka auki että miten se voi muistaa, kun ihan muutamia kertoja Sari on sitä sen kanssa treenannut. Lisäksi otimme hieman rengasta, sekin oli Pyrylle ihan piece of cake, ei kammoksunut yhtään renkaan läpi menemistä.

A oli tosi kiva juttu!

Niin kiva että sen päällä oli mukava patsastella maisemia. Pyry 11 kk

Reissu oli oikein mukava, siitä tuhannet kiitokset Nealle ja Lassille! :) Täytyy ehdottomasti mennä yhdessä uudelleen lenkille!

Mimi, Pyry ja Lassi

Ainiin, melkein unohdin, Pyry täytti tiistaina 11 kuukautta, on se niin iso poika jo <3 Hui, alle kuukausi niin olisi vuosi plakkarissa, miten tämä aika on mennyt niin nopeasti?!

Maanantaina alkoi myös sellainen rupeama kuin jääkausi. Pyryllä on uhmaikä alkanut ihan todenteolla, ja pihalla annetuille luokse-käskyille yms on kiva letkauttaa vain korvia. Lisäksi Pyry on aloittanut remmirähjäämisen jos mukana on narttuja, kuten Mimi tai Chiqi. Remmirähjääminen meni kertalaakista niin pahaksi, että Pyry kävi jopa minua kädestä kiinni kun lenkillä otin pannasta/niskavilloista kiinni. Jouduin yhden lenkin aikana selättämään Pyryn kolme kertaa.

Jo maanantai-iltana Pyry yritti kerjätä huomiota ja teki kirjaimellisesti kaikkensa että olisi saanut edes yhden huomionosoituksen, se istui ja tuijotti ja vinkui, kävi sammuttamassa valoja, kieri, tuli heti luokse jos vähääkin naurahti jne. Luovutti kuitenkin lopulta kun ei huomiota tippunut.

Nyt torstaina huomaa jo selvästi että pihalla käskyt menevät paremmin perille, tulee nyt jo lähes joka kerta ensimmäisestä käskystä luokse. Sisällä ei enää häsellä ja riehu niin paljon, kun tullaan kotiin tai ollaan lähdössä lenkille. Ja vaikka meinaisi alkaa häseltäminen, lopettaa sen heti ensimmäisestä käskystä. Aaah, mitä luksusta. Remmissä rähjää edelleen, jos narttuja on mukana, mutta se kuitenkin kuuntelee, joten jos menee sivummalle päästämään ohikulkijat ohitse ja siellä pyytää kontaktia ja ottaa istu-maahan jne, niin toimii ihan hyvin. Saattaa murinoita päästellä ja sivu silmällä tehdä vilkaisuja ohikulkijaan, mutta jos toiset koirat on nätisti, niin se kuuntelee ja tekee mitä pyydetään. Nyt pitää pitää huolta ettei se ehdi provosoida itseään siihen raivon valtaan.

Katsellaan vielä pidetäänkö tätä jääkautta sunnuntaihin asti, vai lopetammeko jo huomenna.