Synttäri onnitteluja ja tokoilua

Ensiksi, myöhäiset onnittelut meidän ihanalla "pikku" mutiaiselle 6 kk iän saavuttamisesta! <3 Pyrystä on tullut hyvin viriili ja komea nuori mies. Korkeutta Pyryltä löytyy hilkun vajaa 46 cm ja painoa 13,5 kg. Pyry on melko jalkava ja ilmavan oloinen. Vaikka Pyry onkin jo melko korkea, se on kuitenkin sen verran kevyt että se on esim. junassa helppo napata kainaloon/syliin. Toivottavasti Pyry pysyykin yhtä kevyt rakenteisena, agilitya ajatellen.

Pyryn väritys on pysynyt lähes valkoisena, väriä kuvaa lähinnä luonnon valkoinen. Kellanruskeaa tuosta ei kyllä saa. Turkki on keskeltä selkää melko pitkää, noin minun sormieni pituista. Kyljistä karva on huomattavasti lyhyempää ja muutenkin erituntuista. Selän "harja" on melko karkeaa ja "krepattua" kiharaa ja aavistuksen verran kellertävää, kyljet taasen kuin pumpulia ja kauniista aaltoilevaa ja lähes valkoista. Samoin rinta, jonka karva on miltei puhtaanvalkoista. Takajalkoihin on alkanut kasvamaan komeat "pussihousut". Pyryn häntä on kerrassaan komea, mittasin sen huvikseni ja pituutta löytyy huikeat 31 cm plus pituutta lisäävät pitkät karvat. Hännän karvat ovat kasvaneet viimeisen kuukauden aikana huimasti, ja nyt se onkin jo todella kaunis pitkine karvoineen, ei näytä enää vinttikoiran piiskalta! Häntä näyttää käsittämättömän pitkältä Pyryn selkään verrattuna.

Pyryn korvat ovat nyt pysyvästi pystyssä (vihdoin). Vain vasemman korvan sisäyläreuna hieman meinaa repsottaa, mutta se lähinnä tuo persoonallista ilmettä Pyrylle. Korvat tekevät kyllä Pyrystä hyvin ilmeikkään. Väsyneenä korvat alkavat ikään kuin valumaan pään sivuille.

Noh, se siitä Pyryn kasvusta ja ulkonäöstä. Meillä kävi nimittäin onnen potku! Pääsimme HSKH:n talven hallitoko ryhmään! Olen kyllä niin ikionnellinen. Nyt on treeniryhmä hyvien kouluttajien kera koko talveksi. Parempaa tuuria ei voisi olla, treeni-ryhmiin oli nimittäin 62 hakijaa ja 28 pääsi mukaan. Nyt me näytämme että kannatti valita meidät! Toivon hartaasti että onnistun treenaamaan Pyryn koekuntoon niin että pääsemme jo talvella korkkaamaan ALO-luokan. Noh, huomenna on vielä pentutoko mutta ensi viikon viikonloppuna alkaa jo kunnon tokotreeni.

Pyry 6 kk

Tokoilua

Tänään oli taas pentutoko. Pyry oli todella hieno!

Harjoittelimme tällä kertaa seuraamista, maahanmenoa, luoksetuloa sekä hyppyä. Seuraaminen meni ihan ok, pujottelimme töttöröitä, Pyry ei oikein meinannut aluksi keskittyä mutta toisella yrityksellä meni jo todella hienosti. Pyry meinaa jäädä hieman kauaksi koko ajan, täytyy harjoitella namin kanssa että olisi hieman lähempänä. Mutta kontakti on todella hyvä seuraamisen aikana.

Maahanmeno olikin meille jo ihan simppeli homma, kun ollaan sitä niin ahkerasti harjoiteltu. Teimmekin jo niin että jätin Pyryn maahan odottamaan ja menin muutaman metrin päähän seisomaan ja palasin takasin. Kun tulen takaisin viereen niin palkkaan Pyryn maahan ettei oppisi nousemaan automaattisesti istumaan, vaan vasta kun saa käskyn. Pyry jaksaa kyllä todella hienosti odottaa maassa.

Pyryn kanssa harjoittelimme luoksetuloa jo niin että Pyry odottaa yksin ilman toisen kiinnipitoa todella nätisti. Voin kävellä muutaman kymmenen metrin päähän jo. Tein jo jopa niin että Pyryn pitää kiertää minut ja tulla sivulle luoksetulossa. Senkin se on jo tajunnut todella hyvin. Saatiin paljon kehuja ohjaajalta. Nyt pitää vain kiinnittää huomiota että Pyry jää istumaan, koska nyt se menee todella helposti maahan omia aikojaan sillä aikaa kun kävelen pois. Ajattelinkin nyt erotella sanat paikka ja odottaa niin, että käytän sanaa paikka silloin kun pitää pysyä maassa ja sanaa odota silloin kun pitää jäädä istumaan.

Hyppy meni ihan yli odotusten. Harjoittelimme yhden kerran tuossa viikolla hyppyä niin että Pyryn piti olla perusasennossa, heitin lelun esteen yli ja kun sanoin hyppy niin Pyry hyppäsi lelun luo. Noh, ajattelin tuolla sitten kokeilla että muistaako vielä, niin sehän muisti! Odotti nätisti että sanoin hyppy ja sitten juoksi ja hyppäsi esteen yli lelun luokse. Ohjaaja sanoi että meidän pitäisi olla jo kunnon tokoryhmässä eikä missään pentutokossa :P Tuli kyllä hyvä mieli!

Täytyy nyt toivoa että päästiin HSKH:n tokon talvitreeniryhmään... Ensi viikolla tulee ilmoitus pääsikö vai ei :S

HSKH:n Matchshow

Olipas mukava päivä olla töissä HSKH:n mätsärissä Ojangossa! Aamupäivällä vähän sateli mutta ei haitannut menoa. Pääsi hieman tutustumaan seuran tyyppeihin :)

Otin Pyryn mukaan koko päiväksi. Aluksi se riehui kevythäkissään ja olin ihan varma että tulee läpi siitä vielä mutta alkukouhotuksen jälkeen se onneksi rauhoittui ja oli todella nätisti. Meni jopa aina itse takaisin häkkiin pyydettäessä kun oltiin käyty kävelemässä. Kävin pyöräyttämässä Pyrynkin pentukehässä ja olimme sinisten 1. :) Saatin palkinnoksi kiva pehmolelu, koirankeksejä sekä valjaat.

Pyry oli todella nätisti tällä kertaa. Se ravasi hyvin nätisti, aina silloin tällöin teki riemuhyppyjä mutta ei mitenkään pahasti. Tuomarin kopelointeja se tuskin edes huomasi kun pidin nakkeja näkyvillä koko ajan.

Tutustuimme päivän lopuksi vielä kahteen kroatianpaimenkoiraan, osasivatpas kumpikin olla todella valloittavia. Toinen tuli suoraan syliin, toinen oli hieman "arvokkaamman" oloinen mutta tuli kuitenkin paijailtavaksi. Erittäin ihastuttavia kumpikin!

Toko-ura häämöttää

Dodiin! Sunnuntaina oli ensimmäinen Anu Koivun vetämän pentutokokurssin treeni. Ja kivaa oli!

Aluksi Pyryä tietenkin kiinnosti kovasti muut ihanat pennut, mutta heti kun pyysin Pyryn huomion niin se unohti muut ympärillä. Harjoittelimme pennun aktivointia leluilla, aluksi Pyryä ei olisi lelu millään kiinnostanut, olisi mieluummi riekkunut mun kanssa ihan ilmankin sitä lelua. Lopulta lämpeni kyllä lelullekin. Luoksetuloa harjoittelimme niin että ohjaaja piti koiraa ja omistaja juoksi kentän toiselle puolelle huutamaan koiraa luokseen lelun kanssa. No Pyryhän tuli tuhatta ja sataa luokse.

Kontaktiakin päästiin treenailemaan, tai no eipä siinä kamalasti treenaamista meillä ole kun Pyry on ihan alusta asti tuijotellut silmiin ihan oma-alotteisesti. Nyt sai vaan vielä palkkaakin siitä. Siitä päästiinkin sitten seuraamiseen, joka oli myös Pyrylle ihan tuttu juttu kotona harjoittelun ansiosta. Samalla harjoittelimme myös ohituksia ja Pyry käyttäytyi erittäin esimerkillisesti, tuskin edes vilkaisikaan muihin koiriin.

Viimiseksi kokeiltiin vielä yksi hyppy. Pyryllä oli niin tiukka kontakti että ei höhlä huomannut koko estettä vaikka oikein hidastin sen edessä että huomaisi sen. Noh, Pyryhän tietenkin kompastui siihen ja katsoi hölmistyneenä taakseen että mikäs siinä oikein oli, ja taas kontakti. Onneksi ei näyttänyt ottavan moksiskaan vaikka törmäsikin esteeseen... Treenin loputtua kokeiltiin vielä kerran hyppy ettei varmasti jää kammoa ja Pyryhän meni kuin vanha tekijä.

Treeneissä oli oikein mukavaa, ensi sunnuntaita odotellessa!

Niin ja olihan treeneistä muutakin hyötyä, nimittäin sen aikana Pyryn toinen yläkulmuri oli (onneksi) irronnut. Nyt vielä kun se toinenkin irtoisi. Uudet on nimittäin jo kasvaneet reilusti. Tämä vasemmalle jäänyt maitokulmuri on edelleen melko tiukasti kiinni, ehkä aavistuksen verran saattaa heilua. Joudun luultavasti huomenna soittamaan ell että pitäisikö se varmuuden vuoksi poistaa ettei ala purenta muuttumaan. Katson monta kertaa päivässä Pyryn suuhun ja joka kerta toivon että olisipa se hammas lähtenyt, mutta ei...

Pyry auttoi tyhjentämään äidin keittiönkaappeja...

Ensimmäinen.

No nyt oli kyllä pakko tulla hehkuttamaan että ammuin eilen elämäni ensimmäisen hirvimerkin. Sen jälkeen mentiin sitten kaurista kyttäämään isän kanssa. Kauris ei tullut mutta supi kylläkin ja pääsin sen sitten ampumaan. Ensimmäinen supini. Paikka on pieni puitu viljapelto maantien vieressä.

Tänään sitten menin uudestaan yksin kyttäämään samaan paikkaan. Istuin metsänlaidassa naama kohti pellon toisella puolella olevaa metsää. Ehdin kymmenen minuuttia istua, kun juuri mietin että mistäköhän ne kauriit kulkevat, tuskin ainakaan tulevat tuolta tien yli, ja samalla vilkaisin sinne tielle. Ja mikäs sieltä tuli?
No kauris!! Tuli hidasta laukkaa peltoa pitkin ja ajattelin jo että se juoksee suoraan sinne vastakkaiseen metsään kun sen verran oli vauhtia. Nostin kuitenkin kiväärin poskelle ja seurasin kauriin menoa kiikarin läpi. Se kuitenkin hidasti vauhtiaan ja jäikin metsänreunaan seisomaan. Siinä sitten tajusin että sillähän on komeat sarvet päässä! Pukki lähti jolkottamaan metsänreunaa pitkin minua kohti, ja heti kun pysähtyi niin minä ammuin.

Pukki sinkosi samantien metsään. Kuului muutaman sekunnin ajan rytinää kun juoksi ryteikössä. Sitten hiljeni. Juoksin sinne missä pukki suunnilleen seisoi kun ammuin, mutten löytänyt mistään mitään verijälkeä ja kolusin hieman ryteikön puoleltakin. Soitin sitten isälle että tuo Ellan, hänen kk-mäykyn, että löydetään jos nyt osuin. Meinasi epäusko iskeä. Olin niin tohkeissani kun ensimmäistä kertaa sorkkaeläintä ammuin. Isä tuli Ellan kanssa ja Ella lähtikin heti häntä viuhuen suunnistamaan pellon reunasta metsään. Noin kolmen kymmenen metrin päässä ryteikössä Ella löysikin kaadon. Voi sitä riemun määrää!! Ja vielä komea pukki näin ensimmäisenä kaatona!

Aluksi meinasin että otan vain sarvet talteen, mutta isä tarjoutuikin vanhana eläintentäyttäjänä täyttämään koko pään. En vieläkään meinaa uskoa että ammuin elämäni ensimmäisen kauriin vuorokausi hirvimerkin suorittamisen jälkeen! Ei tällaista tuuria voi olla!

Sarvien pituus 27 cm, kuusi piikkiä.