Laiskan bloggaajan paluu...

Tervepä terve, melkein vuosi vierähtänyt edellisestä merkinnästä, hupsista! Onhan tässä kuukausia aikana ehtinyt tapahtuakin kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin.

Kesä meni Pyryn kanssa agilitya treenatessa. Korkattiin kisauraakin sen verran että käytiin yksissä epiksissä, oma jännitys vähän haittasi mutta tultiin silti hienosti kolmansiksi 10 virhepisteellä :) Syksy alkoikin sitten huonosti, Pyry onnistui telomaan toisen etutassunsa, varpaanvälistä löytyi oikein iso viiltohaava, joka ehti tulehtua ennen kuin huomattiin se. Sen hoitamisessa menikin sitten pari viikkoa. Kaiken kukkuraksi matkalla autosta eläinlääkäriin Pyry astui toisella etusella lasinsiruun, mutta onneksi tuli vain pikkuinen haava yhteen anturaan, ei tarvinnut edes tikata. Verta tuli kyllä senkin edestä. Lisäksi Pyryllä oli maha-suolitulehdus kesän aikana, joten saikulla oltiin myös loppukesästä.

Matkalla eläinlääkäristä autoon :)

Elokuussa minä sitten menin ja teloin oman jalkani, hyppäsin pienessä hiprakassa ojan yli kaveria auttamaan ja taitoin oikean nilkkani niin että nivelsiteitä repesi niin ulko- kuin sisäsyrjästäkin. Saikulla olin yhteensä kuusi viikkoa. Vieläkään ei ole nilkka ihan täysin terve, kipuilee ja turvottelee, mutta tammikuussa otetuissa magneettikuvissa ei näkynyt mitään sellaista mikä vaatisi välitöntä hoitoa, joten katsellaan vielä. Pari kertaa olen jo uudelleen taittanut tuon, joten voipi olla että edessä on vielä nivelsiteiden kiristystä ja korjausta leikkauksella.

Nilkkani pari päivää tapaturman jälkeen

Kesäkuussa kävimme isän kanssa villisikajahdissa Etelä-Virossa Võrussa Tabinan kylässä. Saalistakin tuli, itse ammuin upean 200 kiloisen karjun! Torakkaatkin oli upeat, harmi vain että toinen pitkistä oli poikki, muuten olisi varmasti lähes kulta mitalin arvoiset. Myös isä sai saalista, komean metsäkaurispukin.

200 kg villisikakarju

Kesäkuussa käytiin myös paimentamassa ekaa kertaa Somerolla Svedun paimennuskoulussa mudipäivillä. Ja kyllähän tuo Pyry osaa paimentaa, vietti tallessa siis! :) Ensiksi oli tietenkin ylimääräistä haukkumista ja häseltämistä, mutta viimeisellä kerralla Pyry oli jo rauhottunut ja osasi hienosti kulkea rauhassa lauman perässä. Täytyy ehdottomasti mennä ensi kesänä uudelleen ja mieluiten parikin kertaa! Nyt olisi tuossa lähellä Vantaallakin uusi paimennuskoulu...

Viimeisellä paimennusvuorolla sujui jo hienosti

Päivä oli pitkä ja kurainen!

Viime vuoteen mahtui myös paljon huonoja uutisia. Viime toukokuussa siskollani todettiin MS-tauti, joten nyt meillä on perheessä jo kaksi MS-tautilaista, äidillä sama sairaus todettiin muutama vuosi sitten. On siis paljon tullut murehdittua heidän puolesta. Kaikkein surullisin tapahtui kuitenkin elokuun lopussa kun meidän ihana pieni Reetu-mäykky jäi auton alle ihan oman postilaatikon vieressä isän ollessa lähdössä aamulenkille koirien kanssa. Naapuri oli tullut ihan sallittua nopeutta mutta Reetu oli yhtäkkiä pompannut ojasta eikä naapuri ollut ehtinyt edes jarruttaa. Reetu ei kuollut heti, vaan isä ja äiti veivät sen Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan hoitoon. Siellä kuitenkin todettiin että Reetun lantio oli murtunut niin monesta kohdin että olisi tarvittu iso ja kallis leikkaus ja hyvin pitkä ja kivulias toipumisaika, joten vanhempani päätyivät siihen armollisempaan vaihtoehtoon, vaikka ehtivätkin jo suunnitella rahojen hankkimisen leikkausta varten. Reetu poika siis päästettiin sateenkaarisillan paremmille metsästysmaille 23.8.2012. Tästä vain kuukausi eteenpäin kantautui myös Oulusta huonoja uutisia, Reetun pentuesisar Frida oli niin ikään jäänyt auton alle metsästystilanteessa ajon aikana. Pikkuhiekkalan F-pentueesta siis haudattiin puolet ennen kahden vuoden ikää, kuinka huono tuuri voikaan olla!!

Koska nilkkani vihoitteli koko loppuvuoden, en ilmoittautunut talven hallitreeneihin mukaan. Köyhällä opiskelijalla ei ole varaa maksaa turhan takia hallimaksua... Tämä talvi on siis mennyt treenitauon merkeissä. Keväällä on kuitenkin tarkoitus mennä kesän kenttäryhmään taas mukaan, ja olisi tarkoitus kisaura aloittaa vihdoin ja viimein. On kyllä jo iso ikävä agiratojen pariin... Lisäksi olen ilmoittanut Pyryn huhtikuussa pidettävään Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, tuomarin Nina Janger. Kesän aikan pitäisi pari muutakin näyttely koluta läpi. Lisäksi pitää käydä suorittamassa luonnetesti ja käydä kuvauttamassa lonkat ja silmät tarkistuttamassa. Pikku hiljaa alkaa myös Pyryn jalostusurakin siintämään edessä. Aion kuvauttaa myös kyynärät, kun tuo agility kuitenkin harrastuksissa on.

Koska tosiaan puolet Pikkuhiekkalan F-pentueesta on jo haudassa, päätimme teettää Ellalle vielä yhden pentueen. Nyt on viimeinen hetki, koska Ella täyttää syksyllä jo 8 vuotta. Ellalla alkoikin sopivasta juoksut ja viime viikonloppuna Ella käytiin sitten astuttamassa. Päädyimme tekemään saman yhdistelmän uudelleen, koska edellisen pentueen kaikki pennut oli niin lupaavia metsästyskoiria ja luonteeltaan aivan ihania. Eli uroksena tälläkin kertaa siis KVA-A Pähkinärinteen Aapo. Astutus sujui hyvin, kävimme varmuudeksi kaksi kertaa, perjantaina ja sunnuntaina ja kummallakin kertaa astutus onnistui ongelmitta. Nyt vain sitten peukut pystyyn että huhtikuun lopulla saadaan uusia pieniä ajomäykyn alkuja! :) Jos pennut on lupaavia, voivat ne olla jo ensi jahtikaudella metsällä. Pennuista on jo alustavia varauksia, mutta lisää ottajia kaivataan tietenkin. Isä aikoo yhden pennun pitää itsellään, ja on mahdollista että myös äiti ottaa isoäiti-Siirille seuraajan. Siiri on viimeisen vuoden aikana selkeästi "vanhentunut", sillä on aivan selkeästi dementia eikö näkö ja kuulokaan enää ole entisellään. Silti Siiri jaksaa porskuttaa eteenpäin aina vain, ikäähän sillä on jo 12 vuotta :)

Tällaisia tapahtumia viime vuodelta ja tämänkin vuoden puolelta :)

Vielä pari kuvaa Pyrystä, se on jo iso mies:

Pyry 2 vuotta 10 kuukautta

Syksy 2012

Täällä taas

Tervepä terve taas pitkästä aikaa! Anteeksi kun en ole jaksanut kirjotella kuulumisia, mamma on taas ollut laiskana =/ Yritän (taas) tehdä parannuksen.

Pikakelaus menneestä talvesta. Viime vuoden puoli talvesta meni agilitya treenatessa, mutta tämän vuoden puolella talvi ja kevät on mennyt pitkälti taukona. Milloin on auto ollut rikki, milloin olen ollut kipeänä ja milloin on treeniä peruttu kouluttujan puuttuessa tai liian kovien pakkasten takia, ja milloin mamma on ollut liian laiska lähteäkseen tai on ollut töitä. Köyhä opiskelija ei raaski jättää tarjottuja työvuoroja välistä. Tekosyitä riittää =) Ilman autoa ei oikein ole Mäntsälään asti päässyt treenaamaan, juna-asemaltakin treenihallille monen kilometrin matka ja pakko olisi joku paikka olla minne koira laittaa omaa vuoroa odotellessa =/ No mutta, nyt alkaa kesäkausi ja autokaan ei ole reistaillut. Eli peukut pystyssä.

Muuten talvi meni Pyryn osalta ihan mukavasti, pari kertaa Paavon kanssa ottivat yhteen, ei mitään sen kummoisempaa kuitenkaan. Aina pitää hetken hieman kukkoilla kun pihalla kohtaavat mutta sitten taas rentoudutaan ja ollaan kavereita.

Paitsi että tämäkin kausi alkoi heti kättelyssä huonosti :D Reilu kuukausi sitten oli kenttäkauden ilmottautumiset ja minäkin tietenkin ilmottauduin tuttuun jatkoryhmään. Ei tullut kuitenkaan ilmottautumiseen mitään vastausta, joten eilen laittelin agivastaavalle sitten viestiä olenko päässyt ryhmään ja milloin treenit alkaa/alkoivat. Vastauksena pahoitteluiden kera että juu mukana olen ja treenitkin jo viime viikolla alkaneet, oli agivastaava unohtanut mut info-listoilta kokonaan pois. Noh, sain sitten eilen kenttäkauden aikataulun, ja sieltähän minunkin nimi löytyi keskiviikon kohdalta klo 16-18.30. Suuntasin siis tänään auton nokan kohti Mäntsälää. Lähtösählinkien takia olin 10 minuuttia myöhässä, mutta kentällä odottikin outo vastaanotto: portti kiinni ja lukossa! Eikä ketään mailla eikä halmeilla. Odottelin kymmenisen minuuttia mutta ei ketään ilmestynyt. En sitten viitsinyt sen kauemmaksi aikaa jäädä odottelemaan, on parempaakin tekemistä kuin kentän portilla odotella joskos treenit alkaisi vaikka myöhemmin tjn.

Minkäänlaista infoa ei ole minulle ainakaan tullut että treenit olisi ollut peruutettu. Menin sitten äidin luokse käymään ja tarkistin säpöstä olinko katsonut ajan väärin, mutta niin siellä luki, klo 16-18.30. Laitoin sitten agivastaavalle viestiä että onko aikataulussa virhe vai miksi ei treenejä ollutkaan, vielä en ole saanut vastausta. Toivottavasti ensi viikolla on tiedossa oikea aika! Kyllä kismitti, olisi ollut parempaakin tekemistä niille bensarahoille, jotka nyt paloivat savuna ilmaan turhaan :|

Lisäksi Sari vetää muutamalle tutulleen taas agin treeniryhmää, ja sielläkin aiotaan Pyryn kanssa käydä, käydään luultavasti yhdessä Tonin kanssa. Tavoitteena olisi että tänä vuonna saataisiin ekat startit startattua :) Ja että saisi tuon remmirähjän aisoihin, uskaltaisi näyttelyihinkin viedä kun ei tartteisi hävetä silmiään päästä rähjääjän takia -.-' Toivon että viikottaiset agitreenit ja muiden koirien näkeminen auttaa asiaan ja saan koulittua tuon rähjäämisen pois. Kaikista pahinta on nopeammin liikkuvat koirat, Pyryllä tuntuu olevan pakonomainen tarve päästä jahtaamaan, vaikkei se edes mitään pahaa kyllä tee jos pääse toisen koiran kohtaamaan.

Parin viikon päästä onkin itseasiassa näyttelyä tiedossa, mutta tällä kertaa Reetun ja Siirin kanssa. Uudenmaan mäyräkoirat järjestää Mäyräkoirien Ryhmänäyttelyn 2012 Kauniaisissa, ja sinne ollaan Reetu ja isoäiti Siiri ilmoitettu. Reetusta onkin kasvanut kerrassaan komia poika, hyvin paljon on isänsä näköinen!

Pari viikkoa sitten nypin yhdessä Mariannen kanssa Reetun, kuva on kyseiseltä päivältä ja oli nyppiminen vielä hieman kesken, kuten kuvasta näkyy. Jaloissa, vatsan alla ja rinnassa tupsuja liikaa. Nyt poika on jo kuitenkin ihan siisti ja näyttelykunnossa! :) Innostuin ilmottamaan myös Siirin veteraaneihin, koska yli 10-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi ko näyttelyyn, ja Siiri täytti viime sunnuntaina jo kunnialliset 12-vuotta.

Pyry taisi nauttia hieman liikaa simaa vappuna... Saippuapallot rulez!!!

Kirjottelin muuten pari uutta sivua tänne blogiin, käykäähän lukemassa jos koirien värigenetiikka kiinnostaa! Itse olen ihan hurahtanut kyseiseen aiheeseen. Olen aina ollut todella kiinnostunut genetiikasta mutta nyt on tuo koirien värigenetiikka vienyt mukanaan. Paljon on vielä opittavaa ja ymmärtämättä, mutta imen kaiken uuden tiedon kuin sieni. Innostuin tekemään myös mudien väreistä oman sivunsa, joten mudista kiinnostuneilla löytyy sieltä pieni ja tiivis infopaketti :)

Mudien värit

Värigenetiikkaa

Kesä ja ampiaiset

On jäänyt näin kesällä hieman blogin kirjoittelu vähiin, pahoittelut siitä.

Tänään käytiin aamulla rokotuttamassa Pyry, nyt on siis vuotisrokotuksen hoidettu eikä tarvitse hetkeen käydä rokotuksia ottamassa. Samalla rokotettiin ja sirutettiin meidän uusi perheenjäsen Nöpö, nelikuinen maatiaiskissatyttö. Pyrystä ja Nöpöstä tuli viikossa parhaat kaverit, nyt ne leikkivät ja telmivät päivittäin. Laitan Nöpöstä kuvia tässä lähipäivinä.

Tänään tuli itseasissa kaksi eläinlääkärireissua. Minun ollessa iltavuorossa töissä, oli Pyry pihalla käynyt tunkemassa päänsä ilmeisesti ampiaispesään. Toni oli huomannut yhtäkkiä että Pyryn koko naama oli aivan turvoksissa silmäluomia myöden, ei olisi ihan heti uskonut samaksi roduksi edes. Toni sitten soitti minulle että mitäs tehdään. Käskin soittamaan ell ja kysymään antaako kyytabletin vai ei, koska mielessä kävi myös jos rokotuksista tulikin jälkikäteen vielä reaktio. Käskivät kyytabletin antaa, mutta Toni lähti vielä varmuudeksi näyttämään Pyryä Soukan pieneläinklinikalla, sen verran hurjan näköinen Pyryn naama oli. Klinikalla olivat antaneet vielä kortisonipiikin ja käskivät Tonin viedä Pyryn vaikka lenkille puoleksi tunniksi, jotta eläinlääkäri ehtii nähdä vaikuttaako kortisoni. Oli onneksi vaikuttanut eikä tarvinnut enempää hoitoja antaa.

Itse tulin äskettäin kotiin, ja edelleen Pyryn kuono on ehkä aavistuksen normaalia paksumpi, mutta ei onneksi enää pahan näköinen. Voi meidän pientä Pyry parkaa <3 Kävi mielessä myös kyynpurema, mutta Pyry ei ollut yhtään aristellut kuonoaan tai kasvojaan painellessa, joten eläinlääkäri ei uskonut kyynpureman olevan kyseessä, se kun on yleensä hyvin kivulias. Rokotuksien allergisesta reaktiostakaan tuskin oli kyse, kun rokotuksista oli jo lähes kahdeksan tuntia aikaa.

Tältä Pyry näytti tänään neljän aikoihin.

Treeniä ja ripulointia

Viime keskiviikkona pidimme Terhin ja Kukan kanssa kolmistaan pienet tottis- ja hakutreenit Viikissä. Aloitimme tottiksella. Pyry ei oikein häiriötreenistä tässä vaiheessa hyödy mitään. Se on sellaisessa kasvuvaiheessa, että kaikki ympärillä oleva kiinnostaa liikaa. Otimme hieman perusasentoa ja sen jälkeen keskityimme leikkimiseen, jotta minun rooli kivana tyyppinä vahvistuisi ja ympärillä oleva kiinnostaisi vähemmän. Leikkiminenkin oli hieman tahmeaa hommaa, joten jätimme treenin suosiolla siihen ja vein Pyryn autoon odottamaan.

Terhi ja Kukka treenasivat Murun ja Salman ja tämän jälkeen otin Pyryn vielä uudelleen autosta. Leikimme taas aluksi ja hieman perusasentoa otettiin, mutta keskittyminen oli aika tiessään Pyryllä. Pyryn pitäisi saada ensin tutkia rauhassa ympäristö, merkkailla ja tervehtiä mukana olevat ihmiset. Sen jälkeen keskittyminen helpottuu kummasti. Ja ehdottomasti odottelen ajan käskyn alle maahan esimerkiksi, siis silloin kun koutsi jotain selittää ja pitää hetken odottaa ennen kuin jatkaa treeniä.

Otimme hieman myös eteentulotreeniä, se kun oli Pyrystä hirmusen hauskaa. Pyryllä on aina ollut hieman ongelma tulla ihan kiinni tuohon eteen, jotain aloitimme treenin sillä että opetin Pyryä ottamaan namin huulieni välistä. Se oli Pyrystä ihan mielettömän hauskaa ja sain samalla kokonaamapesun! Tulipahan ainakin ihan lähelle.

Jätämme häiriötreenin kokonaan pois joksikin aikaa. Rupeamme vain käymään "yleisilläpaikoilla" leikkimässä ja touhuamassa yhdessä, jotta minun roolini vahvistuu. Treenailemme siis tottista nyt vain kotona ja mielellään niitä asioita, jotka Pyry jo osaa. Eteentuloa ainakin aletaan nyt treenaamaan oikein kunnolla, jotta sen saisi haltuun, luoksetulo kun on muuten Pyrylle todella simppeli homma.

Tottiksen jälkeen menimme vielä metsään ottamaan hakua. Pyry oli viimeisenä vuorossa. Otimme neljä maalimiestä peräänlähtöinä, kun oli taas ollut aika pitkä tauko treeneissä. Pyryllä riitti intoa vaikka kuinka, se oli todella motivoitunut, enempää en olisi voinut toivoa. Ensimmäinen maalimies lähti vasemmalle, hetsasin Pyryä ja lähetin matkaan kun maalimies katosi puiden taakse näköpiiristä. Pyry ampaisi kuin tykin suusta ja löysi tiensä suoraan maalimiehen luokse. Ensimmäisen maalimiehen luona Pyry oli nätisti ja söi kauniista palkkansa.

Toinen maalimies lähti oikealle, hetsasin taas Pyryä ja päästin irti kun maalimies katosi näköpiiristä. Taas Pyry ampaisi matkaan ihan uskomattomalla vauhdilla ja löysi heti maalimiehen. Tällä kertaa Pyry meinasi hieman sikailla maalimiehen luona, se tassuilla hieman yritti vauhdittaa maalimiehen namin antamista. Tähän pitääkin nyt alkaa kiinnittää huomiota ja muistaa sanoa kaikille maalimiehille että ärähtävät Pyrylle heti jos se alkaa sikailemaan. Tähän mennessä se on niin nätisti istunut maalimiehen luona, että parempi ettei se edes saa aloitettu sikailua. Pyry on heti namien lopettua niin innoissaan lähdössä etsimään seuraavaa maalimiestä, että toisen maalimiehen kanssa rapsuttelimme hetken aikaa Pyryä, ettei se vaan totu hosumiseen. Maalimiehen luota ei ole kiire mihinkään.

Kolmas maalimies lähti taas vasemmalle. Samalla innolla kuin aikaisemmenkin Pyry ampaisi matkaan ja löysi kohteen heti. Taas Pyry meinasi sikailla ja maalimiehen piti ärähtää. Rapsuttelimme myös taas ettei hosumisen tunnetta tullut.

Neljäs maalimies lähti taas oikealle, tällä kertaa hetsasin Pyryä pidempään ja odotin vielä hetken, vaikka maalimies oli jo kadonnut näköpiiristä. Pyry ampaisi taas täydellä vauhdilla matkaan. Mutta tällä kertaa se joutui tekemään töitä! Maalimies ehti mennä kallionkielekkeen taakse piiloon n. 40 metrin päähän. Hajut jäivät pyörimään kallion päälle, joten Pyry risteili kalliolla edes takaisin. Sillä oli selvästi haju nenässä, mutta ei saanut hahmotettua mistä haju oikein tuli. Pyry ei luovuttanut millään, vaan täydellä vauhdilla etsi ja etsi ja etsi. Välillä se meinasi jo palata luokseni ja olin jo sitä kutsumassakin, mutta sitten se haju taas osui nenään ja Pyry palasi kalliolle. Lopulta Pyry sai hahmotettua hajun lähteen ja se maalimieskin löytyi. Voi sitä riemun määrää! Taas maalimies joutuikin vähän ärähtämään, kun Pyry meinasi alkaa käppäilemään. Olen niin tyytyväinen! Pyry teki töitä oikein kunnolla. Siinä oli kunnon etsintää. Siihen oli loistava lopettaa treeni. Paremmin ei olisi voinut mennä.

Perjantaina meillä alkoi vihdoin agilityn alkeiskurssi Mäntsälän Koirakerholla. Ensimmäinen kerta oli luento, joten vein Pyryn äitini luokse hoitoon luennon ajaksi. Äiti oli unohtanut mainita sellaisen pikkuasian, kuin että Siiri-mäykyllä oli ripuli. Noh, jäi hieman epäselväksi saiko Pyry tartunnan vai johtuiko se Siirin nappuloista, joita Pyry oli syönyt Siirin kupista, mutta Pyrykin alkoi sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä ripuloimaan. Ja sitä jatkui koko lauantainkin. Hainkin sitten lauantaina Mäntsälän Mustista ja Mirristä Attapectiniä ja annoin sitä kaksi tablettia kolme kertaa lauantain aikana. Sunnuntaina Pyryn vatsa oli jo paremmassa kunnossa, ei ollut ihan täysin kiinteää vielä, mutta ei enää vesiripuliakaan.

Agilityluento oli todella mielenkiintoinen. Kävimme esteet lävitse ja hieman niiden suorittamistakin, etenkin kontakteja. Kotiläksyksi saimme keksiä esteille käskynimet, sekä treenata koiran venyttelyä namin avulla. Ensi perjantaina on sitten ensimmäinen treenikerta kentällä. Tuskin maltan odottaa!

No voihan räkä

Ei käynyt onni myöten, ei päästy HSKH:n agilityn alkeiskurssille :( Nyt kyllä ottaa pannuun ja pahasti. Noh, maanantaina alkaa haku Mäntsälän koirakerhon alkeisiin, joten yritän sinne sitten. Taas peukut pystyyn!

Me olemme nyt kotiutuneet Tahkolta, reissu meni oikein hyvin. Tuliaisina niin pirun kipeät jalat ja takapuoli! Kyllä huomaa ettei ole tullut lasketeltua muutamaan vuoteen. Pyry oli ollut oikein nätisti vanhempieni luona. Taisi poika nauttia kun sai kokonaiset viisi päivää olla koirakavereiden kanssa. Fredi, tai nykyisin Reetu, rakastaa Pyryä ihan yli kaiken, ja yrittää Pyryä liehitellä koko ajan. Pyry taasen saa retuuttaa Reetua miten sattuu.

Huomenna itseasiassa Pyry pääsee takaisin vanhemmilleni, koska minä joudun "muuttamaan" sinne kolmeksi viikoksi. En saanut kotihoidon harjoittelupaikkaa muualta kuin Hyvinkäältä, ja olisi todella aikaiset herätykset jos kulkisin harjoitteluun täältä Espoosta. Joten päädyin ratkaisuun että menen isälle Sälinkäälle viikoiksi, ja viikonloput kotona Espoossa sitten. Onneksi harjoittelu kestää vain kolme viikkoa. Tonilla alkaa työt uudella työmaalla Helsingin keskustassa, ja siellä tulee päivistä työmatkoineen sen verran pitkiä, että joutuisi Pyry olemaan aivan liian pitkiä aikoja yksin. Joten Pyry tulee mukanani Sälinkäälle siis.

Toivottavasti aika menee nopeasti että pääsen taas kotiin asumaan :)

Paljon Onnea 1v Pyrylle!

Tänään Pyry täyttää 1 vuotta! Miten kummassa aika on mennyt näin nopeasti? Vastahan me kävimme Ilmajoelta hakemassa pienen valkoisen karitsan, Lambin, joka mahtui käpertymään syliin nukkumaan. Ei mahdu enää! Vaikka syliin edelleen haluaakin ;)

Pyry sai totta kai synttärikakun ja synttärilahjaksi sonninsudin. Kakku oli jauhetusta broilerista tehty :) Ja hyvin maistui!

 Virallinen 1-vuotiskuva

Pienestä Lambista...

..on kasvanut jo iso ja komea nuori mudimies!

Vaikka tänään Pyrtsin synttärit onkin, joutuu raukka parka menemään äidilleni hoitoon. Lähdetään Tonin kanssa 5 päiväksi Tahkolle lomailemaan ja laskettelemaan, ja päätettiin ettei viitsitä Pyryä mukaan ottaa, ettei tarvitse huolehtia pissatuksista yms, vaan voi rauhassa koko päivän lasketella. Mutta onneksi äiti rakastaa Pyryä yli kaiken ja pitää varmasti hyvää huolta! <3

Talvivierailu Ojangossa ja Jääkausi

Tiistaina tapasimme Pyryn, Mariannen ja Mimin kanssa ensimmäistä kertaa Nean ja tämän kääpiösnautserin Lassin. Tutustuin Neaan eräällä lemmikkiaiheisella nettisivustolla. Lassi on Pyryä 10 päivää vanhempi. Kävimme yhdessä tsekkaamassa miltä Ojanko näyttää tähän vuoden aikaan. No luntahan siellä oli vaikka kuinka paljon.

Lassi-käppänä

Tapasimme Nean Tikkurilan juna-asemalla. Pyry meni aluksi innoissaan haistelemaan Lassia, mutta nosti kamalan metakan päälle kun Mimi tuli siihen. Suorastaan hävetti kun Pyry räyhäsi hihnan päässä kuola lentäen kuin vesikauhuinen piski. Ehdin jo ajatella että tämä reissu olikin varmaan tässä sitten. Retuutin Pyryn kauemmaksi ja pyysin sivulle ja palkkailin sitä siinä hetken kontaktista. Sitten lähestyimme taas kontaktia pitäen Lassia, ja aina kun rähinä alkoi, menimme taas kauemmaksi. Ehkä vajaan 10 minuutin päästä pystyttiin menemään muutaman metrin päähän ja jäädä siihen odottamaan, joten uskalsimme siirtyä bussipysäkille seuraavaa bussia odottamaan, edellinen ehti mennä sillä aikaa kun Pyry räyhäsi. Pysäkillä Pyry aina välillä aloitti rähinän, joten menin taas kauemmaksi ja palasin kontaktia pitäen. Lopulta Pyry omatoimisesti yritti mennä haistelemaan Lassia ilman rähinää, joten päästin sen, ja mitä tapahtui? Pyry alkoi leikkimään Lassin kanssa -.-' Suuret puheet mutta pienet teot.

Ollaan kavereita, jookos?

Pääsimme siis kunnialla bussiin ja istuimme samassa loossissa koko konkkaronkka ilman rähinöitä. Bussi 62 jättää parin kilometrin päähän Ojangosta, joten tuli pieni lenkkikin tehtyä koirien kanssa kun kävelimme loppumatkan. Perillä päästimme koirat irti ja leikkiminen alkoi.

Ei riemulla ole rajaa, kun päässä on vikaa...

Mimi toimi siveyspoliisina, joka räkytti kun meininki alkoi mennä liian rajuksi.

Todistusaineistoa Pyryn hammaskalustosta...

Ojangossa oli tosiaan melkoisen paljon lunta, ja jouduimme hetken ahertamaan että saimme kentän oven auki kun lunta oli edessä. Agiesteet tietenkin oli suurimmaksi osaksi lumen peitossa, mutta kepit näkyivät sen verran hyvin, että otimme niitä Pyryn kanssa. Ihan hyvin Pyry tuntui idean tajuavan/muistavan. Lisäksi A näkyi hyvin, ja senkin päältä lumet sai niin hyvin pois että uskalsimme sitäkin ottaa. Pyryhän suorastaan nautti A:n päälle kiipeämisestä, ja jopa muisti että pitää istua kontaktilla. Minulla loksahti leuka auki että miten se voi muistaa, kun ihan muutamia kertoja Sari on sitä sen kanssa treenannut. Lisäksi otimme hieman rengasta, sekin oli Pyrylle ihan piece of cake, ei kammoksunut yhtään renkaan läpi menemistä.

A oli tosi kiva juttu!

Niin kiva että sen päällä oli mukava patsastella maisemia. Pyry 11 kk

Reissu oli oikein mukava, siitä tuhannet kiitokset Nealle ja Lassille! :) Täytyy ehdottomasti mennä yhdessä uudelleen lenkille!

Mimi, Pyry ja Lassi

Ainiin, melkein unohdin, Pyry täytti tiistaina 11 kuukautta, on se niin iso poika jo <3 Hui, alle kuukausi niin olisi vuosi plakkarissa, miten tämä aika on mennyt niin nopeasti?!

Maanantaina alkoi myös sellainen rupeama kuin jääkausi. Pyryllä on uhmaikä alkanut ihan todenteolla, ja pihalla annetuille luokse-käskyille yms on kiva letkauttaa vain korvia. Lisäksi Pyry on aloittanut remmirähjäämisen jos mukana on narttuja, kuten Mimi tai Chiqi. Remmirähjääminen meni kertalaakista niin pahaksi, että Pyry kävi jopa minua kädestä kiinni kun lenkillä otin pannasta/niskavilloista kiinni. Jouduin yhden lenkin aikana selättämään Pyryn kolme kertaa.

Jo maanantai-iltana Pyry yritti kerjätä huomiota ja teki kirjaimellisesti kaikkensa että olisi saanut edes yhden huomionosoituksen, se istui ja tuijotti ja vinkui, kävi sammuttamassa valoja, kieri, tuli heti luokse jos vähääkin naurahti jne. Luovutti kuitenkin lopulta kun ei huomiota tippunut.

Nyt torstaina huomaa jo selvästi että pihalla käskyt menevät paremmin perille, tulee nyt jo lähes joka kerta ensimmäisestä käskystä luokse. Sisällä ei enää häsellä ja riehu niin paljon, kun tullaan kotiin tai ollaan lähdössä lenkille. Ja vaikka meinaisi alkaa häseltäminen, lopettaa sen heti ensimmäisestä käskystä. Aaah, mitä luksusta. Remmissä rähjää edelleen, jos narttuja on mukana, mutta se kuitenkin kuuntelee, joten jos menee sivummalle päästämään ohikulkijat ohitse ja siellä pyytää kontaktia ja ottaa istu-maahan jne, niin toimii ihan hyvin. Saattaa murinoita päästellä ja sivu silmällä tehdä vilkaisuja ohikulkijaan, mutta jos toiset koirat on nätisti, niin se kuuntelee ja tekee mitä pyydetään. Nyt pitää pitää huolta ettei se ehdi provosoida itseään siihen raivon valtaan.

Katsellaan vielä pidetäänkö tätä jääkautta sunnuntaihin asti, vai lopetammeko jo huomenna.

Viikonloppukaveri

Mariannen Mimi-sheltti tuli meille torstaina hoitoon kun Marianne lähti pitkäksi viikonlopuksi lomailemaan. Koirat ovat selvästi tykänneet kun on ollut koirakaveriseuraa ympäri vuorokauden. Sängyssä on meinannut olla ahdasta, kun kumpikin kilpailee parhaimmasta paikasta minun vieressä.

Pakkaset ovat olleet niin kovia (viime yönä -25,5), että lenkkeily on jäänyt aika minimiin. Ollaan lähinnä käyty pihalla riehumassa vartti kerrallaan. Mimi-parka alkaa heti nostelemaan tassujaan, mutta suostuu kuitenkin tarpeensa käydä tekemässä. Ja yleensä Pyrykin saa sen innostumaan edes hieman leikkimään, saa Mimikin jotain liikuntaa edes. Jopa Pyrykin alkaa palelemaan ja pienten vinkaisujen kera alkaa tassuja nostelemaan, joten lenkit ovat sitten olleet vain parin sadan metrin pituisia. Saisi kyllä jo lauhtua sellaiseen -10 asteeseen! Pellolle ei ole puhettakaan mennä, vaikka siellä ihanat polut meneekin. Viima ja kylmyys vie voiton. Joten, olemme viettäneet viikonloppua lähinnä sisällä.

Marianne aloitti NEUn syöttämisen Mimille hieman ennen lomalle lähtöä. Pyryn ilme on aika surkea kun se katsoo vierestä kuinka Mimi vetää naamaansa hyvällä ruokahalulla herkullista (mutta pahanhajuista) NEUta. Pyry itse joutuu tyytymään vain nappuloihin ja piimään sekä iltaisin niiden sekaan laitettuun jauhelihaan. Aloin kyllä harkitsemaan että itsekin siirtyisin NEUhun, kyllähän se paljon parempaa on kuin nuo nappulat. Odottelenkin että saadaan vihdoin ja viimein tuonne autotalliin arkkupakastin koiranruokien säilytystä varten. Keittiön pikkupakastin on niin pieni ettei pysty jauhelihaakaan ostamaan kuin pari pötköä kerrallaan. Jahka arkkupakastin saadaan, ruvetaan yhdessä Sarin kanssa tekemään kimppatilausta VauhtiRaksulta tai vastaavalta. Silloin voisi alkaa sitä NEUtakin tilaamaan. Saa sitten Sarikin saamaan pakastimeen lihat Paavolle, Roopelle ja Chiqille.

Mimi on meillä vielä huomiseen asti, sitten Marianne tulee hakemaan hänet kotiin. Kyllä hiljenee talo taas kummasti kun ei ole Pyryllä leikkikaveria...

Mimi tutustui meidän Teppo-kaniin ensimmäistä kertaa

Ihana talvi.

Viime päivinä sää on ollut kerta kaikkisen upea! Pakkasta reilu kymmenen astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Eli siis loistava lenkki- ja kuvaussää ;)

Ollaan isän luona Mäntsälässä koko viikonloppu. Kaverini Martsu on Mimi-shelttinsä kanssa mukana myös. Kävimme tänään tekemässä tunnin pituisen lenkin kaikkien koirien kanssa, eli mukana oli varsin sekalainen seurakunta: Pyry-mudi, Mimi-sheltti, Ada-beagle-suomenajokoiramix sekä kk-mäykyt Ella ja Fredi. Nyt kaikki koirat vetävät tyytyväisenä sikeitä pitkin olohuonetta! Sammuivat kuin saunalyhdyt.

Kävelimme vanhempieni vanhalle mökille muistelemaan teinivuosia. Oli tapana aina käydä siellä bilettämässä ja kavereiden kanssa iltaa istumassa. Luimme myös vanhaa vieraskirjaa, johon olimme kirjoitelleet toilailujamme vuosien varrella. Kyllä tuli nostalginen olo :) Aika on mennyt niin nopeasti, uusimmat merkintämme olivat vuodelta 2005.

Saimme  tehdä töitä, kun mökille vievää tietä ei oltu aurattu, polveen ulottuvassa hangessa siis rämmimme mökille. Hangen pinta oli kovaa kuin jää, muttei kuitenkaan kantanut minun ja Martsun painoa, koirien painoa kantoi välillä. Mäykyt kuitenkaan eivät tajunneet että olisivat voineet hankea pitkin kävellä, vaan tulivat jälkiämme pitkin. Fredi-parka pikkuisena ei meinannut aina päästä pois syvästä jäljestä ja jäi vinkumaan jälkeen. Pääsi kuitenkin aina lopulta eteen päin.

Sää on muuten ihana, mutta nyt kävi melko hyytävä viima, joten naama jäätyi aika hyvin vaikka muuten oli lämmin.

Tässä hieman kuvamateriaali tästä viikonlopusta.

Mimi leidi se siinä.

Fredistä on kasvanut jo iso poika!

Katso kengurun loikkaa...

Kjähkjähkjäh...

Otetiin sisällä hieman myös poseerauskuvia.

Fredi

Ella

Ada

Tottiksen koulutusohjaajapäivät

Eilen lauantaina olimme Pyryn kanssa HSKP:n pk-jaoston tottis koulutusohjaajapäiville mallikoirakkona. Kouluttajana oli Susanna Korri. Oli todella upeaa saada oppeja häneltä, ja päivän jälkeen sormet syyhysivätkin päästä kunnolla treenaamaan Pyryn kanssa. Mukaan tarttui myös Susanna ja Juha Korrin Tavoitteena huippukoira-kirja. Vielä en ole ehtinyt lukemista aloittamaan, mutta huomenna korjaan sen asian...

Pyryn kanssa saatiin oppeja seuraamiseen ja eteenmenoon. Seuraamisen harjoittelun me olimmekin jo aloittaneet, mutta paljon kyllä on petrattavaa. Pyry on niin innokas koira että menee todella helposti edelle. Imuttamalla treenasimme oikean kohdan löytämistä. Täytyy itsekin kuivaharjoitella paljon. Namin pitäminen kädessä ja käden pitäminen oikeassa kohdassa ja oikeassa asennossa vaatii yllättävän paljon koordinaatiokykyä ;D

Eteenmeno onkin meille täysin uusi liike. Otimme siis ihan eteenmenon alkeet lelun avulla. Leikitin P:tä lelulla ja estin samalla pannasta kiinni pitäen ettei pääse kuitenkaan leluun käsiksi. Tämän jälkeen heitin lelun eteen, ja annoin käskyn "eteen" ja päästin P:n juoksemaan lelun luokse. Kun P otti lelun suuhun, kovasti kehuja ja P sai leikkiä hetken lelulla. Tätä toistimme niin että matka piteni koko ajan, lelu heitettiin aina samaan kohtaa, ja Susanna toimi avustajana ja heitti lelun vielä pidemmälle, kevyt vetonaru kun ei kovin pitkälle lennä... Emme sen enempää kuitenkaan ottaneet treeniä, vaan jatkan treeniä kotona.

Koulutuspäivä oli todella antoisa kokemus. Muita koirakoita seuraamalla saimme valtavasti vinkkejä kuinka aloittaa liikkeiden treenaaminen. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Opitin viikonloppuna Pyrylle myös uuden tempun, valojan sammuttamisen/päälle laittamisen. Tempun opettamiseen meni aikaa yhteensä reilu puolituntia. Opettamisen apuna käytin naksua ja post-it lappua. Opetin ensin P:n koskemaan posti-it lappuun kuonollaan niin että lappu oli maassa. Kun P oli tajunnut mitä häneltä odotin, siirsin lapun seinälle niin että P joutui hieman kurottamaan yltääkseen lappuun. Kun oltiin tätä hetken aikaa toistettu, siirsin lapun valokatkasijaan. Toistelimme taas hetken lapun koskemista. Sitten otin lapun pois katkasijasta, ja odotin että P koskee katkasijaan. Toistelimme taas tätä hetken aikaa. Sitten aloinkin vaatimaan ettei pelkkä kosketus riitä. Hetken aikaa P ihmetteli miksei naksua tullut vaikka koski katkasijaan, ja tönäisi katkasijaa kunnolla niin että valot sammui, naks ja paaaaljon namia. Toistelimme hetken aikaa että palkkasin vain kun painoi katkasijaa kunnolla. Sitten aloin liittämään toimintoon sanan "valot". Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun P osasi jo käskystä "valot" mennä painamaan valokatkaisijaa. Fiksu poika!

Tässä vielä video Pyryn taidoista:

Paljon onnea, Pyry!

Pyry Pyrynen täyttää tänään hienot 10 kuukautta! :) Paljon onnea!

Synttäreiden kunniaksi tehtiin aamupäivällä pitkä lenkki tuolla lumisilla pelloilla ja metsissä. Kaveriksi otettiin mukaan Paavo, Chiqi ja Roope. Oli metsässä kyllä ihan sanoinkuvaamattoman kaunista, kaikkien puiden oksat painuneet lumen painosta. Kuin satumetsässä olisi ollut. Ja koirat nauttivat kun pääsivät juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Kyllä riitti mutiaisilla vauhtia taas!

Talvi tuli takaisin!

Aaah, nyt on taas kunnon talvi, tästä minä tykkään! Pakkasta on -15 astetta ja aurinko paistaa, voiko kauniimpaa ilmaa olla kun hanget vain kimaltelee?

Käytiin siis Pyryn kanssa hieman ulkoilemassa ja nappasin kameran mukaan. Pyry rakastaa lumikasoissa kiipeilemistä yli kaiken. Nyt meidän pihassa onkin valtavat lumikasat auraamisten jäljiltä. Sulaakohan tuo lumi keväällä ollenkaan.... Niin paljon sitä on!

Hiihtäjät ovat jotain todella mielenkiintoista!

Välillä kiipeily on hieman hankalaa ja lumi vain pöllyää..

Kukkulankuninkaan on hyvä tähystellä korkealta!

Naapuri prkl kehtasi kolistella omalla pihallaan... Pitihän sille kertoa että on hiljaa!

Pyryn sanoin: ""#¤¤#¤&%#!!

Makoisa keppi.

Pallopallopallopallopallo!!