Aivan kamala sää, ei voi muuta sanoa! Aamulla mittari näytti +1,5 astetta, päivällä jo +3,7 astetta. Ja vettä/räntää tulee taivaan täydeltä. Noh, silti urheana haku-treeneihin kymmeneksi Vermoon.
Tällä kertaa otettiin yhteensä viisi maalimiestä, kaikki kokonaan piilossa. Pienen pieni tuulenvire kävi vasemmalta. Sää oli melko vaikea myös koirille, märkä lumi oli koirien mielestä inhottavaa eikä sinne ollut kiva mennä rämpimään. Hajutkin tarttuivat loskaan kuin kärpäspaperiin. Pyryn vuoro oli toisena.
Ensimmäinen maalimies oli keskilinjan vasemmalla puolella romukasan sivussa piilossa. Pyry tuntui tietävän mistä on kyse, mutta ei kuitenkaan saanut vainua maalimiehestä. P kyllä keskittyi ennen kuin sai käskyn etsiä, mutta kun hajua ei tullut, P tuntui häkeltyvän ja alkoi epävarmuuksissaan merkkailemaan paikkoja. Sai monta kertaa komentaa lopettamaan merkkailun. Jouduin pyytämän P:n muutaman kerran uudelleen sivulle ja lähettämään uudelleen etsimään. P:n pistot jäivät lyhyiksi ja päättyivät aina merkkaamiseen. Lopulta Terhi pyysi maalimiestä antamaan pienen äänimerkin, kun P ei tuntunut saavan vainua. Tästä olikin apua ja P tuntui saavan varmuutensa takaisin kun nyt tiesi että jossain kyllä oikeasti on maalimies. P lähtikin innoissaan matkaan ja löysi nopeasti piilolle.
Toinen maalimies oli myös vasemmalla, ison tukkipinon edessä. P lähti hyvin liikkeelle, mutta yritti taas merkata parisen kertaa. P kuitenkin sai selvästi vainun, ja kävikin maalimiehen luona, mutta ei kuitenkaan jäänyt siihen vaan tuli heti pois. Pienen rohkaisun jälkeen P meni kuitenkin takaisin ja sai palkkansa.
Kolmas maalimies oli alueen keskellä olevan romukasan vieressä keskellä hankea. Kiersimme romukasan oikealle puolelle, jotta maalimies jäi tuulen yläpuolelle. P sai selvästi vainua että jossain lähellä on maalimies, mutta ei tuntunut uskovan taas itseensä. Käskyn saatuaan P ei lähtenytkään eteen, vaan kiersi meidän jalkoihin pyörimään ja haistelemaan vieressäni seisovia edellisiä maalimiehiä. Kovan rohkaisun jälkeen P kuitenkin suostui vihdoin menemään umpihankeen, mutta meno oli kyllä selvästi todella hankalaa märässä ja raskaassa, upottavassa hangessa. Lopulta P meni jopa taas ihan maalimiehen luokse, mutta itse tein virheen ja lähdin liikkeelle kiertääkseni toista kautta maalimiehen luokse. Luulin että P oli jo maalimiehen luona saamassa palkkaa, mutta ei ollutkaan ja nähdessään että minä lähdin liikkeelle, lähti P perääni. Maalimies alkoi rohkaisemaan P:tä ja huutamaan luokseen mutta P oli päättänyt lähteä perääni. Mikä emämoka! *hakkaa päätä seinään*. Palasin alkupisteeseen ja sain lopulta paljon rohkaistuani P:n menemään uudelleen maalimiehen luokse, maalimieskin huuteli P:tä luokseen.
Neljäs maalimies oli melko lähellä toisena ollutta piiloa, erään toisen tukkipinon edessä. Nyt teimmekin niin että annoin P:n vain juosta vapaana ja käveleskelin parin kymmenen metrin päässä maalimiehestä edes takaisin. Aluksi P pysyi melko lähellä, mutta tajuttuaan että saakin mennä vapaasti, P kävi tarkistamassa sen vanhan piilon. P tuli takaisin päin, mutta saikin samalla vainun uudesta maalimiehestä. P kävi hyvin lähellä maalimiestä, muttei heti löytänyt tätä. Maalimies antoi pienen äänimerkin ja P löysi perille.
Viides ja viimeinen maalimies oli tukkipinojen oikealla puolella tiemerkkien edessä. Teimme taas niin että P sai mennä itsekseen vapaan. Kävelimme taas ensin piilon ohi tuulen alapuolelle ja sitten käännyimme kävelemään kohti maalimiestä. P saikin heti vainun ja meni suoraan maalimiehen luokse. Tämä meni täysin putkeen, joten tähän oli hyvä lopettaa.
Keli oli selvästi jokaiselle koiralle hankala. Hankeen oli hankala mennä rämpimään kun raskaassa lumessa ei meinannut päästä eteenpäin. Ja hajut tosiaan tarttuivat märkään lumeen todella tiukasti. Viimeisinä olleet koirat kävivätkin tarkistamassa melkein kaikki edellisten piilot ja joku jopa antoi useamman valeilmaisun kun oli aivan varma että tässä se maalimies on. P:n suorituksen aikana tuulikin oli todella pieni ja hento, joten hajut eivät lähteneet ilmeisesti kunnolla liikkeelle, vaan jäivät lumeen. Ja P:hän menetti heti itseluottamuksensa kun ei ollutkaan selvää merkkiä siitä että jossain lähellä, varsinkaan siellä mihin yritin ohjata, olisi muka maalimies. Noh, toivottavasti on ensi sunnuntaina parempi keli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti