tiistai 14. syyskuuta 2010

Toko-ura häämöttää

Dodiin! Sunnuntaina oli ensimmäinen Anu Koivun vetämän pentutokokurssin treeni. Ja kivaa oli!

Aluksi Pyryä tietenkin kiinnosti kovasti muut ihanat pennut, mutta heti kun pyysin Pyryn huomion niin se unohti muut ympärillä. Harjoittelimme pennun aktivointia leluilla, aluksi Pyryä ei olisi lelu millään kiinnostanut, olisi mieluummi riekkunut mun kanssa ihan ilmankin sitä lelua. Lopulta lämpeni kyllä lelullekin. Luoksetuloa harjoittelimme niin että ohjaaja piti koiraa ja omistaja juoksi kentän toiselle puolelle huutamaan koiraa luokseen lelun kanssa. No Pyryhän tuli tuhatta ja sataa luokse.

Kontaktiakin päästiin treenailemaan, tai no eipä siinä kamalasti treenaamista meillä ole kun Pyry on ihan alusta asti tuijotellut silmiin ihan oma-alotteisesti. Nyt sai vaan vielä palkkaakin siitä. Siitä päästiinkin sitten seuraamiseen, joka oli myös Pyrylle ihan tuttu juttu kotona harjoittelun ansiosta. Samalla harjoittelimme myös ohituksia ja Pyry käyttäytyi erittäin esimerkillisesti, tuskin edes vilkaisikaan muihin koiriin.

Viimiseksi kokeiltiin vielä yksi hyppy. Pyryllä oli niin tiukka kontakti että ei höhlä huomannut koko estettä vaikka oikein hidastin sen edessä että huomaisi sen. Noh, Pyryhän tietenkin kompastui siihen ja katsoi hölmistyneenä taakseen että mikäs siinä oikein oli, ja taas kontakti. Onneksi ei näyttänyt ottavan moksiskaan vaikka törmäsikin esteeseen... Treenin loputtua kokeiltiin vielä kerran hyppy ettei varmasti jää kammoa ja Pyryhän meni kuin vanha tekijä.

Treeneissä oli oikein mukavaa, ensi sunnuntaita odotellessa!

Niin ja olihan treeneistä muutakin hyötyä, nimittäin sen aikana Pyryn toinen yläkulmuri oli (onneksi) irronnut. Nyt vielä kun se toinenkin irtoisi. Uudet on nimittäin jo kasvaneet reilusti. Tämä vasemmalle jäänyt maitokulmuri on edelleen melko tiukasti kiinni, ehkä aavistuksen verran saattaa heilua. Joudun luultavasti huomenna soittamaan ell että pitäisikö se varmuuden vuoksi poistaa ettei ala purenta muuttumaan. Katson monta kertaa päivässä Pyryn suuhun ja joka kerta toivon että olisipa se hammas lähtenyt, mutta ei...

Pyry auttoi tyhjentämään äidin keittiönkaappeja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti