Ensimmäinen.

No nyt oli kyllä pakko tulla hehkuttamaan että ammuin eilen elämäni ensimmäisen hirvimerkin. Sen jälkeen mentiin sitten kaurista kyttäämään isän kanssa. Kauris ei tullut mutta supi kylläkin ja pääsin sen sitten ampumaan. Ensimmäinen supini. Paikka on pieni puitu viljapelto maantien vieressä.

Tänään sitten menin uudestaan yksin kyttäämään samaan paikkaan. Istuin metsänlaidassa naama kohti pellon toisella puolella olevaa metsää. Ehdin kymmenen minuuttia istua, kun juuri mietin että mistäköhän ne kauriit kulkevat, tuskin ainakaan tulevat tuolta tien yli, ja samalla vilkaisin sinne tielle. Ja mikäs sieltä tuli?
No kauris!! Tuli hidasta laukkaa peltoa pitkin ja ajattelin jo että se juoksee suoraan sinne vastakkaiseen metsään kun sen verran oli vauhtia. Nostin kuitenkin kiväärin poskelle ja seurasin kauriin menoa kiikarin läpi. Se kuitenkin hidasti vauhtiaan ja jäikin metsänreunaan seisomaan. Siinä sitten tajusin että sillähän on komeat sarvet päässä! Pukki lähti jolkottamaan metsänreunaa pitkin minua kohti, ja heti kun pysähtyi niin minä ammuin.

Pukki sinkosi samantien metsään. Kuului muutaman sekunnin ajan rytinää kun juoksi ryteikössä. Sitten hiljeni. Juoksin sinne missä pukki suunnilleen seisoi kun ammuin, mutten löytänyt mistään mitään verijälkeä ja kolusin hieman ryteikön puoleltakin. Soitin sitten isälle että tuo Ellan, hänen kk-mäykyn, että löydetään jos nyt osuin. Meinasi epäusko iskeä. Olin niin tohkeissani kun ensimmäistä kertaa sorkkaeläintä ammuin. Isä tuli Ellan kanssa ja Ella lähtikin heti häntä viuhuen suunnistamaan pellon reunasta metsään. Noin kolmen kymmenen metrin päässä ryteikössä Ella löysikin kaadon. Voi sitä riemun määrää!! Ja vielä komea pukki näin ensimmäisenä kaatona!

Aluksi meinasin että otan vain sarvet talteen, mutta isä tarjoutuikin vanhana eläintentäyttäjänä täyttämään koko pään. En vieläkään meinaa uskoa että ammuin elämäni ensimmäisen kauriin vuorokausi hirvimerkin suorittamisen jälkeen! Ei tällaista tuuria voi olla!

Sarvien pituus 27 cm, kuusi piikkiä.